maanantai 25. elokuuta 2014

Uusia tuulia ulkomuodossa

Päivittelin tämän uuden tulemisen myötä myös blogin ulkoasua. Mitään mykistävää spektaakkelia ei ole tarjolla, mutta tuo sunnuntaipuhteena askarreltu muutaman minutin otsikkohärpäke on tyhjää (ja entistä bloggerin otsikkoviritelmää) parempi. Vai mitä?

Tältä me näytetään nyt.


Tältä näytti ennen. Olihan tässä jotain minimalistista eleganssia.

Vähän harmaahan tuo on. Ehkä se on tämä syksy. Tai sitten mulla on joku kausi.

Ulkomuotomuutokset eivät koske kirjoittajaa. Samalla pärställä mennään, vaikka profiilikuvan vaihdoinkin.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Moi! Mitä kuuluu?

Puhaltelen pölyjä tästä blogista. Muistelen, että minusta oli kiva kirjoittaa tätä.

No mitäpä kuuluu?
Kännykän mukaan olen jaloitellut tänä kesänä monessa paikassa.
Olen edelleen erään julkishallinnollisen organisaation verkkotoimituksessa. On ollut mielenkiintoista. Olen päässyt tekemään kaikenlaisia viestinnän juttuja ja oppinut hurjasti. Nykyään kykenen vähän ajattelemaan töiden jälkeen.

Olen edelleen opiskelija. Graduun en ole koskenut. Työsoppari loppuu lokakuun alussa, joten jatkan sitten gradun piiperrystä. Opintopisteitä ei juuri ole kertynyt lisää.

Uudenvuodenlupaus ei pitänyt. Olen elänyt ihan yhtä vähän kuin ennenkin. En ole pitänyt teemakuukausia. Minulla on silti ollut aika kivaa. 

Kympin kahvinkeittimen on korvannut kalliimpi malli. Olen tehnyt samoja ruokia kuin ennenkin. Olen naimisissa saman miehen kanssa. Samat kissat pyörivät jaloissa. Olen edelleen sama tyyppi kuin 16-vuotiaana kesätyöläisenä ja 23-vuotiaana ruokabloggaajana.

Olen aika onnellinen, vaikka kaikki on vieläkin kesken. Keskeneräisyys on tietyllä tavalla huojentavaa. Voin muuttua ja muuttaa suuntaa. Voin tehdä ihan mitä vain.

Juuri nyt elän ja hengitän. 

torstai 13. helmikuuta 2014

Tekstikooma, kuva-ahdistus

Pahoittelen syvästä hiljaisuudesta niiltä, jotka tätä blogia lukevat (eli ilmeisesti en keneltäkään, anyone?). Kävi nimittäin niin, että aloitin tammikuun alussa harjoittelijana erään julkishallinnollisen organisaation verkkoviestinnässä. Tämä tarkoittaa sitä, että nakutan hulluna tekstiä päivät pitkät ja yritän epätoivoisesti saada kehnoilla valokuvaajan lahjoillani jotain suhrua nettiuutisiin. On ollut hurjan opettavaista, hurjan kivaa, hurjan jännää ja ihan vähän uuvuttavaa.

Uupumus näkyy siinä, että kotona ei jaksa nakuttaa eikä kuvata yhtään. Ajattelunkin laita on vähän niin ja näin. Esimerkiksi tänään kävelin kotiin ja ihmettelin, miksi maassa on helkkaristi karkkia. Sitten muistin, että olin juuri tuupannut nettiin uutisen penkkareista. Rairai.

Ihan kiusallanikaan en pistä tähän mitään kuvaa. Nih!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Uudenvuodenlupaus: enemmän elämää

Kuva: Anthony Cramp

Vuosi vaihtui hyvässä seurassa herkutellen ja kuohujuomaa nautiskellen. Valamani tina näytti laivalta, tiedossa on siis matka tai onnellinen vuosi. Avioliiton satamaan purjehdittiin viime vuonna, joten ehkäpä tina kuvastaa yhteisen matkan onnellista jatkumista. Mies tosin valoi tinastaan selvän Kiinan kartan, joten ehkäpä yhteinen matka vie sinne. Tai sitten tinamöntti symboloi miehen kiinan kielen opintojen alkamista.

Uudenvuodenlupauksen teimme miehen kanssa vuoden ensimmäisen päivän kääntyessä iltaan. Arjessa urautuu helposti tuttuihin ratkaisuihin. Herkkupäivänä tehdään pizzaa ja huvitteluksi kelpaa hölmö höttöelokuva. Kiireessä tulee usein kokattua iänikuista makaronilaatikkoa ja jauhelihakeittoa, vaikka tahtoisikin maistella uusia makuja. Aluksi mietimme, että joka kuukausi voisi kokeilla jotain uutta harrastusta, reseptiä tai ajanvietettä. "Jokin uusi" kuulosti kuitenkin kovin epämääräiseltä ja siltä, että pahimmassa tapauksessa kuittaisimme laiskuuksissamme uuden kokeilemisen käväisemällä ruokaostoksilla jossain muualla kuin lähimarketissa. Mietimme myös jonkinlaista teemavuotta, mutta jotenkin yhden asian parissa askaroiminen koko vuoden ajan vaikutti uuvuttavalta. Mitä, jos kotimaisen kauran käyttäminen tai kissanäyttelyiden seuraaminen rupeaisi kyllästyttämään jo maaliskuussa?

Aikamme pähkäiltyämme päätimme miehen kanssa valita joka kuukaudelle jonkin teeman. Pääsemme kokeilemaan kahtatoista uutta asiaa eikä kuukaudessa ehdi leipääntyä, jos teema ei osoittaudukaan huippumenestykseksi. Teemaksi sopii mikä vain esimerkiksi maa, aikakausi, taidesuuntaus, kirjallisuus, liikuntalaji tai vaikkapa kaupunki. Ideana on tutustua teemaan mahdollisimman monelta eri kantilta. Esimerkiksi, jos valitsisimme teemaksi pyöräilyn, voisi konkelin polkemisen lisäksi tutustua pyöräilyn historiaan, kokeilla yksipyöräisellä tai tandemilla ajamista ja opetella korjaamaan pyörää. Tärkeintä on, että opimme tai ainakin kokeilemme kuukauden aikana jotain uutta. Ajatuksena on valita teema aina edellisen kuun lopussa. Valmiiksi suunniteltu lista tuntuu rajoittavalta ja hankalaltakin: nyt voisi tuntua loistavalta idealta nimetä elokuu matkailukuukaudeksi, mutta voi olla että työ- tai rahatilanne ei silloin sallikaan äkkilähtöjä.

Tammikuun teemaksi valitsimme tinan ennustaman Kiinan. Mies aloittaa kiinan opinnot ja samalla minäkin ajattelin tutustua kirjoitusmerkkien saloihin. Lisäksi tarkoitus on tutustua Kiinan kulttuuriin mahdollisimman monipuolisesti. Ajatus olisi ainakin kokkailla kiinalaista ruokaa, lainata maata käsittelevää kirjallisuutta kirjastosta, opetella maalaamaan kirjoitusmerkkejä ja tutustua maahan dokumenttien ja elokuvien avulla. Harmi, että Tampereen Vapriikin terrakotta-armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttely meni jo. Siihen olisi ollut mielenkiintoista tutustua.

Teemoista tulee varmasti postailtua vuoden ympäri, mutta ainakin joka kuun lopussa (tai seuraavan kuun alussa) olisi tarkoitus kirjoittaa jonkinnäköinen yhteenveto siitä, mitä kuun aikana on tullut puuhattua. Myös uudesta teemasta tulee varmasti kirjoiteltua kuun alussa. Yritän muistaa lisätä postauksiin enemmän elämää -tunnisteen.

Millaisia uudenvuodenlupauksia olet tehnyt? Ovatko lupaukset pitäneet? Mitä mieltä olet tällaisesta elämyslupauksesta?