Pahoittelen syvästä hiljaisuudesta niiltä, jotka tätä blogia lukevat (eli ilmeisesti en keneltäkään, anyone?). Kävi nimittäin niin, että aloitin tammikuun alussa harjoittelijana erään julkishallinnollisen organisaation verkkoviestinnässä. Tämä tarkoittaa sitä, että nakutan hulluna tekstiä päivät pitkät ja yritän epätoivoisesti saada kehnoilla valokuvaajan lahjoillani jotain suhrua nettiuutisiin. On ollut hurjan opettavaista, hurjan kivaa, hurjan jännää ja ihan vähän uuvuttavaa.
Uupumus näkyy siinä, että kotona ei jaksa nakuttaa eikä kuvata yhtään. Ajattelunkin laita on vähän niin ja näin. Esimerkiksi tänään kävelin kotiin ja ihmettelin, miksi maassa on helkkaristi karkkia. Sitten muistin, että olin juuri tuupannut nettiin uutisen penkkareista. Rairai.
Ihan kiusallanikaan en pistä tähän mitään kuvaa. Nih!
