Se alkoi viattomana kurkkukipuna lauantai-iltana, vaihtui sunnuntaiksi sellaiseksi nuhaksi, ettei henki juuri pihissyt ja on kohottanut nyt kuumeen ja saanut aikaiseksi yskän. Henki kulkee istuen, makuulla pihisen ja puhisen. Viime päivinä eläminen ja hengittäminen ovat siis olleet vähän niin ja näin.
Suurin urotekoni oli tänään apteekissa käyminen ja parinsadan metrin matka loivaan ylämäkeen tuntui parinkymmenen kilometrin hikilenkiltä. Sen verran tärisytti ja hengästytti, kun pääsin kotiin. Olenkin siis viettänyt aikaani sohvan nurkkaan kasaamassani pesässä katsoen Netflixin loputonta tarjontaa. Mitä hötönpää, sen parempi. Voi nukkua puolet elokuvasta juonen juurikaan kärsimättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti