Uusia tuulia ulkomuodossa

Päivittelin tämän uuden tulemisen myötä myös blogin ulkoasua. Mitään mykistävää spektaakkelia ei ole tarjolla, mutta tuo sunnuntaipuhteena askarreltu muutaman minutin otsikkohärpäke on tyhjää (ja entistä bloggerin otsikkoviritelmää) parempi. Vai mitä?

Tältä me näytetään nyt.

Tältä näytti ennen. Olihan tässä jotain minimalistista eleganssia.

Vähän harmaahan tuo on. Ehkä se on tämä syksy. Tai sitten mulla on joku kausi.

Ulkomuotomuutokset eivät koske kirjoittajaa. Samalla pärställä mennään, vaikka profiilikuvan vaihdoinkin.

Moi! Mitä kuuluu?

Puhaltelen pölyjä tästä blogista. Muistelen, että minusta oli kiva kirjoittaa tätä.

No mitäpä kuuluu?

Kännykän mukaan olen jaloitellut tänä kesänä monessa paikassa.

Olen edelleen erään julkishallinnollisen organisaation verkkotoimituksessa. On ollut mielenkiintoista. Olen päässyt tekemään kaikenlaisia viestinnän juttuja ja oppinut hurjasti. Nykyään kykenen vähän ajattelemaan töiden jälkeen.

Olen edelleen opiskelija. Graduun en ole koskenut. Työsoppari loppuu lokakuun alussa, joten jatkan sitten gradun piiperrystä. Opintopisteitä ei juuri ole kertynyt lisää.

Uudenvuodenlupaus ei pitänyt. Olen elänyt ihan yhtä vähän kuin ennenkin. En ole pitänyt teemakuukausia. Minulla on silti ollut aika kivaa. 

Kympin kahvinkeittimen on korvannut kalliimpi malli. Olen tehnyt samoja ruokia kuin ennenkin. Olen naimisissa saman miehen kanssa. Samat kissat pyörivät jaloissa. Olen edelleen sama tyyppi kuin 16-vuotiaana kesätyöläisenä ja 23-vuotiaana ruokabloggaajana.

Olen aika onnellinen, vaikka kaikki on vieläkin kesken. Keskeneräisyys on tietyllä tavalla huojentavaa. Voin muuttua ja muuttaa suuntaa. Voin tehdä ihan mitä vain.

Juuri nyt elän ja hengitän.