Olen ihan unohtanut kirjoittaa Turun kaupunginteatterin The Rocky Horror Showsta, jota
kävin ihmettelemässä viime kuun lopussa. Teen siis aikahypyn erääseen
marraskuiseen kalseaan iltaan ja palaan tuohon "myöhäisillan täydelliseen
näytelmään". Kauhukartanon friikkibileet järjestetään useampaan otteeseen keväälläkin,
joten aikaa esityksen näkemiseen on vielä.
Heti ensiksi minun on tunnustettava, etten
ole The Rocky Horror Show'n intohimoinen fani tai perehtynyt asiantuntija. En
ole edes nähnyt kulttimaineen saavuttanutta elokuvaversiota. Tiesin kuitenkin
youtube-katselun ja Gleen RHS-jakson perusteella suurin piirtein mitä olin
menossa katsomaan. Muutama laulukin oli tuttu.
Liekö johtunut marraskuisesta
tiistai-illasta vai omasta Rocky-neitsyydestäni, mutta esitys vaikutti paikon
jopa vaisulta. Näyttelijät tekivät kyllä työnsä antaumuksella, mutta yleisö ei
tuntunut ihan täysin lämpenevän. Myös äänentoistossa oli jonkinlaista ongelmaa
ja laulujen sanoista oli paikoin vaikea saada selvää. Etenkin Magentan
lauluosuudet puuroutuivat pahasti, mikä oli juonenkin kannalta todella
harmillista, sillä hänen lauluosuutensa avaa koko esityksen.
Yleensä teatterissa nauttii eniten se,
joka ei tiedä juonesta tuon taivaallista ja voi yllättyä lavan tapahtumista.
Nyt on pakko sanoa, että olisin viihtynyt paremmin, jos olisin lukenut
Wikipediani tarkemmin tai katsonut sen elokuvan. Yleisön osallistuminen on
tärkeä osa show'n luonnetta ja osallistuminen olisi ollut helpompaa ja
hauskempaa, jos olisin tuntenut tarinan paremmin. Koska lavalla tapahtui
jatkuvasti ja tahti oli kova, olin vähän pihalla siitä kuka kukin on ja mitä
milloinkin tapahtui. En varmasti ollut ainoa.
Ilman taustatietoa Turun esitys voi jäädä
hieman ontoksi. The Rocky Horror Show'n suolaa ovat pikkutuhmat vitsit, menevät
kappaleet, huikeat tanssinumerot ja miehet korkokengissä, eivät jännittävät
juonenkäänteet. Suosittelenkin lämpimästi tutustumaan musikaalin
henkilökaartiin ja juoneen ennen esitykseen saapumista, sillä eniten Turun
esityksestä tuntuivat nauttivan tosifanit. He osasivat huudella hutsut ja urpot
oikeaan aikaan ja uskaltautuivat jopa tanssimaan esityksen innoittamana.
The Rocky Horror Show'sta jäi
ristiriitainen olo. Nautin täysillä visuaalisesta paljetti-ilotulituksesta ja
myönnän hörähdelleeni mauttomille sutkautuksille, mutta toisaalta olin
odottanut musikaalin kulttimaineen tietäen ehkä jotain vieläkin överimpää ja
räävittömämpää. Toisaalta taas esityksen juoni jäi mahtavien showosuuksien jalkoihin
ja tiesin liian vähän, että olisin voinut eläytyä täysillä lavan
tapahtumiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti