Hienostuneempaa huikopalaa

Kukapa ei leipoisi lastenkutsuille Torta di Castagne e Cioccolatoa tai pyytäisi lempiarkkitehdiltaan pienoismallia suunnittelemastaan ruuasta? Jokainenhan käyttää keittiössään tietysti vain vapaana kasvatettua kotikoulutettua luomukanaa ja tilaa raaka-aineensa tiettömän tien takaa. Lihaliemikuutioita käyttävät vain ne, joilla ei ole itsekunnioitusta.

"Beauty is food. Food is beauty. Batter hides beauty.
Imagine Brad Pitt coated in this hideous, crispy, orange gunk. What a desecration." Kuva BBC.

Ruokaohjelmat, blogit, lehtijutut ja keittokirjat esittävät tietynlaisen kuvan ruuasta ja syömisestä. Jos saan sanoa, se kuva on välillä kovin pintasiloteltu ja ylenpalttisen hienostunut kampasimpukoineen ja samppanjabrunsseineen. Samaan syssyyn kun vielä heittää kaikki intohimoiset ruokavaliohurahtaneet GI-dieetteineen, karppauksineen ja viiskakkosineen, alkaa arkisen makaronilaatikon syöminen tuntua siltä kuin kertoisi piikittävänsä natriumglutamaattia suoraan suoneen. Vaikka kotoilu, alusta asti itse tekeminen ja perusraaka-aineiden kunnioitus ovat minustakin pelkästään kannatettavia arvoja, livahtavat ruokapöytäkeskustelut helposti snobbailun puolelle.

Minusta onkin ollut riemastuttavaa katsoa BBC:n jo vuonna 2003 ilmestynyttä Posh Noshia, joka onnistuu yhä osumaan ruokasnobbailun ytimeen ja saa minut tikahtumaan nauruun. Posh Noshin keittiössä keikaroivat ja jännittävää ruokatermistöä viljelevät Simon ja Minty, hienostoravintolan omistava ylempiluokkainen brittipariskunta. 10-minuuttisiin jaksoihin on saatu mahtumaan sellainen määrä sosioekonomista turhautumista ja ruokakeikarointia, että jo yhden jakson katsomalla saa tarpeelliset hiven- ja ravintoaineet estämään alkavan snobbailujomotuksen. Jo puhjenneeseen akuuttiin fiineilykohtaukseen suosittelen hoidoksi joko kaikkien jaksojen putkeen katsomista tai pitkäaikaisempaa päivittäistä käyttöä. Kaikki jaksot löytyvät YouTubesta.