Luin aamulla Ylen uutisen, jossa kerrottiin Tamagotchin tekevän paluun. Tämä oli viimeinen naula ysärinostalgia-arkkuuni. Mieleeni tulvi muistikuvia noista muovikuorisista pikselikavereista. Päässä alkoi soida Daze. I'm your Tamagotchi. So happy that you love me.
Cooleille (ja vähän vanhemmille) tyypeille ysäri tarkoittaa Nirvanaa, Pearl Jamia, flanellipaitoja, spagettiolkaimia ja Jennifer Aniston -tukkaa. Minulle ysäri tarkoittaa ensimmäisiä konkreettisia muistoja.
Muistan Muumien ensimmäisen tv-lähetyksen. Muistan pitkän odotuksen ja sen typerän Tove Jansson -dokumentin ennen animaatiolähetystä. (Olin neljä.) Muistan, miten CatCat osallistui Euroviisuihin Bye bye babylla. Ajattelin, miten surullista on, että jotkut renkuttavat siitä, miten jättävät vauvansa. (Olin seitsemän.) Muistan ensimmäisen lätkän MM-kullan, tietenkin. Olin saanut samana viikonloppuna uudet tosi kalliit Niken lenkkarit ja minusta tuntui, että kaikki on mahdollista. (Olin kahdeksan.) Muistan Dianan kuoleman. Istuin television edessä ja olin ensimmäinen, joka meidän perheessä tiesi kohtalokkaasta auto-onnettomuudesta. (Olin kymmenen). Muistan Tamagotchien ensimmäisen tulemisen. Äitini kysyi tiedänkö mikä Tamagotchi on ja oletin, että minun pitäisi tietää, joten vastasin tietäväni. Olin ihan varma, että kyseessä oli pakko olla jokin paha juttu. Huumeita, namusetiä, pahamaineinen jengi. Siinä vaiheessa, kun äiti kysyi tahtoisinko itse Tamagotchin, taisi bluffini paljastua.
Muistan minä paljon muutakin tietysti. Barbie girlin sanat, makaronilaatikon maun lauantai-iltana, Napakympin, Bumtsibumin, Missi-Lolan, Aikakoneen Keltaisen toukokuun, Matkan maailman ympäri, Kaunottaren ja Hirviön, Pienen merenneidon, hiihtarit, neonvärit, mäenlaskun talvipakkasella, jäätyneen metsän, lähimetsässä kypsyneet mustikat, kesäleikkikentällä syödyt eväät, mustan Grandin maun, ensimmäisen puraisun valkosuklaakuorrutteisesta Magnumista, Boby Shopin vadelmanmuotoisen saippuan, viiden markan kolikon hikisessä kädessä, kerroskiisselin, ensimmäiset tacot, fetasalaatin, hevosleikit, ensimmäisen ratsastustunnin, ensimmäisen itse luetun kirjan, mökillä kalastetut särjet ja ahvenet, ensimmäisen ikioman Lumenen ripsivärin, taidekerhon pihalla käydyt keskustelut Hansonista.
Minun ysärini loppui vuonna 1998. Muutimme perheen kanssa toiselle puolelle Suomea. Kaikki oli hyvin. Minulla oli uusia kavereita, uusi huone, uusi pyörä ja lemmikkimarsu. Silti olin jotenkin orpo. Ei se muutosta johtunut, minä vain aloin pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi. (Olin yksitoista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti