 |
| Kuvassa esiintyvä tuulitakkiin pukeutunut bloggari ei myönnä käyneensä Stockmannilla kyseisessä kostyymissä. |
Perun aamuiset puheeni. Viikossa ei missään nimessä pitäisi olla kahta sunnuntaita. Lauantaille kaikki ovet ovat avoimina, elämä on mahdollisuuksien vuoristorata. Huominen on kaukana eikä kilon karkkipussista, aamuksi venyneestä yöstä tai tekemättömistä töistä kannata morkkistella. Vaikka sunnuntai olisi kuinka aurinkoinen ja leppeä, kalpenee se siskolleen. Sunnuntailla on mairea ja rento imago brunsseineen ja kävelyineen, mutta oikeasti se on suorituskeskeinen takakireä ämmä. Kyllä ne parhaat brunssit on kuulkaas aikataulutettu kalenteriin jo ajat sitten. Sunnuntai muistuttaa viikon alussa tehdystä lupauksista ja painostaa aamuyön tunteina pohtimaan tulevaa. Se juoruaa lauantain tekemisistä bestikselleen maanantaille ja kihertää pahasuovasti, kun maanantai herättää lauantailapsen henkisellä litsarilla.
Lorun mukaan se joka syntyy sunnuntaina, on hyvä ja kaunis ja huoleton aina. En nyt menis vannomaan, vaikka sunnuntain lapsi olenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti